KUKA VASTAA SUOMEN ENERGIAPOLITIIKASTA?
KUKA VASTAA SUOMEN VENÄJÄN LOGISTIIKASTA?
SÄHKÖPULA UHKANA, KULJETUKSET JUMISSA.
Suomessa kuluu sähköä yhä enemmän. Se tiedetään.
Tehtiin lisäydinvoiman rakentamispäätös ja Lipposen liturgiat päälle.
Siitä huolimatta väitämme, että Suomen omavarainen, monipuolinen energiahuolto on
laiminlyöty. Tästä kertoo tämänhetkinen tilanne kivihiiltä käyttävissä voimaloissamme,
jotka on otettu salamavauhtia käyttöön selvitäksemme lisääntyvästä energiatarpeesta.
Poliittisiin ja taloudellisiin tarkoitusperiin perustuva kivihiilen mustamaalaminen
näkyy tällä hetkellä energiatuotannon räikeänä paniikkina.
Energiayhtiöt yrittävät epätoivoisesti ostaa kivihiiltä hintaan mihin hyvänsä,
asiassa on vain yksi mutta. Merikuljetuksiin Suomen jääolosuhteisiin
soveltuvia laivoja ei ole tähän hätään mistään saatavilla.
Kivihiiltä toimitetaan Suomeen pääosin Venäjältä ja Puolasta meriteitse laivoilla.
Kuljetuslogistiikka on rakennettu kuin saareen
Ihmettelemme miksi Suomen kuljetuslogistiikka on rakennettu kuin saareen ?
Mikäli merikuljetuksissa on syystä tai toisesta häiriöitä, olemme pulassa! ja
tällä hetkellä niinkin vakavan asian suhteen kuin sähkön- ja lämmöntuotanto.
Yrityksemme toi kivihiiltä Venäjältä Suomeen rautateitse vuosina 1995-1996.
Omalla kustannuksellamme ja itse Siperiasta Suomeen luomillamme toimivilla
rautatieyhteyksillä, jotka todistimme toimituksilla.
Mielestämme toimivat rautatieyhteydet hiilikaivoksiin sopisi logistisesti loistavasti
Suomen energiateollisuudelle ja nimenomaan tasapainottamaan merikuljetusten
riskejä. Meillä on jopa erikoisasema kilpailijamaihin verrattuna saman raideleveyden
ansiosta esim. paljon enemmän kivihiiltä polttavaan Tanskaan verrattuna.
Miksei tätä etua käytetä hyväksi ?
Venäläiset kaivosyhtiöt tukivat hankettamme. Saimme erittäin hyvälaatuista hiiltä
rautateitse Suomeen. Venäjällä nähtiin, että suorat rautatieyhteydet 5000 km takaa
hiilikaivoksilta olisivat logistisesti järkevin tapa toimittaa hiili Suomen voimaloille
Mielestämme on turha purkaa hiiltä viimeisten satojen kilometrien merikuljetusten
aikaansaamiseksi Viipurissa tai Pietarissa; lastata laivaan, ajaa laivalla muutama sata
kilometriä ja purkaa jälleen kasaan suomalaisessa satamassa ja pahimmissa tapauksissa
vielä ajetaan hiili satamasta kuorma autolla voimalaan.
Kenellä on varaa moiseen aikaa ja resursseja syövään vatkaukseen ?
Vastaamme: Suomen energiasioista ja Venäjän kuljetuksista vastaavilla
ministeriöillä ja energiaa tuottavalla teollisuudella esim; Fortum, PVO, ja suurimpien
kaupunkien energialaitoksilla.
Luomamme suoriin rautatiekuljetuksiin perustuva ja Venäjän tukema kuljetusmalli
tyrmättiin Suomessa. Syitä oli monia, mm: " hiili on epäilyttävän halpaa "
" miten satamiemme kävisi ", " hiilen purkaminen rautatievaunusta hankalaa " jne…
Kaiken lisäksi hiilen ominaisuudet, kuten lämpöarvo ja päästöarvot pysyivät
suorissa rautatiekuljetuksissa parempina määränpäässä verrattuna merikuljetuksiin.
Näin Suomi aliarvioi Venäjällä kehitettyä kivihiilen tuotekehitystä.
Tämäkin on tärkeä yksityiskohta, koska hiilen arvo määräytyy lämpöarvon ja hiilen
päästöarvojen mukaan.
Asia täytyy nostaa esimerkkinä esiin viimeistään nyt, kun harrastettu lyhytnäköinen
energiapolitiikka on kriisissä.
Julkisuudessa paljon esiintyvien muidenkin Venäjä-logistiikkaan liittyvien ongelmien
takia väitämme: Suomessa Venäjän kuljetuksiin liittyvä politiikka on kriisissä,
jonka tuloksena lopullinen kärsijä on elinkeinoelämä ja suomalainen kuluttaja.
Vallitsevaa politiikkaa voisi kuvailla sanalla " labyrinttipolitiikka ";
törmäillään sokkona kulmista kulmiin, kunnes ei tiedetä ollaanko menossa vai tulossa,
eikä ulospääsyä enää löydetä.
Herää kysymys: Mikä Suomelta on Venäjän kanssa yleisemminkään onnistunut
viime aikoina ? Onko ns. jatkuva " jähnääminen " tarkoituksenmukaista politiikkaa ?
Nyt kivihiiltä kuitenkin käytetään, kaikesta propagandasta ja kovasta verotuksesta
huolimatta sähkön –ja lämmön tuotantoon.
Syynä täytyy olla se, että kivihiilen hyötysuhde on niin hyvä, että
tuotanto on kannattavaa. Tästä seuraa kysymys: Kun sitä kerran maailmalta ostetaan
ja hankitaan vielä miljoonia tonneja, miksei hankintoja voida tehdä järkevimmillä
mahdollisella käytettävissä olevalla tavalla:
Rautateitse suoraan kaivokselta suoraan voimalaan ? hankintatilanteessa
painottaen hiilen laadun kautta päästöjä ja kuljetuslogistiikkaa.
Tämä, jos mikä, on kansantaloudellisesti perusteltua, niin talouden kuin luonnon kannalta.
Koska olemme suorastaan tyrkyttäneet edellä mainittua Suomelle edullista vaihtoehtoa
tuloksetta vuodesta 1995 seuraa päätelmä: ministeriöiden ja valtion energialaitosten
johdossa ilmenee vakavaa piittaamattomuutta yhteisten asioidemme hoidosta.
Tiedetään, että kansa maksaa, tällä kertaa sähkölaskua.
Anita Jokinen, toimitusjohtaja
Copyright © 1993-2009*Anita Jokinen*Logic Innovator*e-mail webcat@webcat.eu*All rights reserved.
|